Mestarisoundin haastattelussa:
Marks
(12.2.2008) Kuva: May Truong
Jyväskyläläinen tuottaja Marks tuli Mestarisoundin tietoisuuteen viimeistään laadukkaalla Street Corner Symphony -remix-albumillaan. Sen jälkeenkin nimi on tullut tasaisin väliajoin vastaan. On siis aika selvittää vähän tarkemmin, mikä mies on kyseessä.
Suomalainen breikkimeininki on ainakin kärjen osalta huikean korkeatasoista nykyisin. Sullakin on b-boy –tausta?
- Jep. Eli tulihan sitä breikattua aika paljonkin, mutta nykyään harvemmalla tahdilla ja lähinnä mielenvirkistykseks. Vuonna -99 alotin ja vähän sen jälkeen Suomessa breikki oli kovassa nousussa ja iskussa, nyt suosio näyttää valitettavasti hiipuvan. Tällä hetkellä muutamien yksilöiden lisäks on vaan oikeestaan se yks ryhmä (Flow Mo), joka pitää Suomen tasosta tosissaan huolta.
Jyväskylä on sun kotipaikka, millainen meininki siellä on sun näkökulmasta nykyisin? En oo pitkään aikaan päässyt Jyväskylässä käymään, siellä on kuitenkin aika pitkätkin perinteet hiphop-kuvioiden osalta.
- Varsinkin just sen breikkimeiningin osalta täällä Jyväskylässä oli tosi kova ja hauska meininki, kun MidPoint Rockers ja myöhemmin siitä johdettu osa Flow Mo:ta oli täällä. Nykyään alan musiikki maistuu hyvinkin monelle, mutta itse tuottajia ja tekijöitä tuntuu olevan mun ja Jonin (Jonny Bro) lisäks vain muutama. Ja aikanaan olin niin nuori, etten ehtinyt nauttia Aksimin ja kumppaneiden järjestämistä tapahtumista ja vastaavista kovinkaan montaa vuotta.
Olit mukana Red Bull Music Academyssä v. 2007 Torontossa, ymmärsinkö oikein? Sehän on aika korkeetasosta meininkiä, vai kuinka?
- Joo, se oli kyllä älyttömän hieno ja unohtumaton kokemus. Siellä pääs näkee, kuulee ja oppii läheltä kaikenlaista musiikkiin liittyvää. Ja kun ”opettajina” oli ammattilaisia ja ihmisiä, joita arvosti jo entuudestaan, niin olihan se paratiisi.
Miten siellä mukana olo on vaikuttanut sun tekemisiin?
- Ehkä tärkeimpänä pidän sitä, että sain nähdä DJ Premierin ja Jake Onen kaltaisten esikuvien toimintaa läheltä ja olla toiminnassa myös itse mukana. Vaikka Premier taisikin olla kiireisin mies siellä, oli kunnia olla kuuntelemassa herraa Music Academyn kaltaisessa meiningissä.
Kun ihmisiä oli erilaisista urbaanin (ja välillä vähemmän urbaaninkin) musiikin genreistä, niin se avas osanottajien mieltä suuntaan jos toiseenkin. Vaikka opin, että kaiken takana on ihmiset eikä laitteet, tein silti pari pientä laitehankintaa juuri Music Academyn innoittamana..
Viimeks mestarisoundissa soinut Marks -tuotos on Streets Is Cold, jossa vokaaleissa on Sa-Ra -herra Om'Mas Keith. Kerro tosta kuviosta, miten se syntyi?
- Kiitos soittoajasta! Tutustuin myös Ommasiin Torontossa. Biisi tehtiin siten, että olin itse recording engineerinä kun mies oli kopissa. Nyt jälkeenpäin ensimmäisenä kommenttina tulee mieleen se, että Ommas sanoi mun tekevän sellasta musiikkia, mitä hän itse varsinkin aikaisemmin kuunteli/ihannoi. Nykyäänhän Sa-Ra on aika futuristista ja kokeellistakin soulin tapaista saundia.
Kenen kanssa olet viimeks tehnyt yhteistyötä, mitä on odotettavissa?
- Kyllä sitä kaikenlaista soppaa yritetään keittää, mutta loppupeleissä on äärimmäisen vaikeeta, hidasta ja jopa tuskastuttavaa saada mitään valmista tai lopullista tehtyä. Itse yritän aikaansaada siinä mielessä järkevää toimintaa, etten vaan heittelee biittejäni sinne tänne tietämättä kuka niiden päälle mahdollisesti tekee biisin. Ei kai siinäkään mitään vikaa olis, mutta..
Näitä kysymyksiä kirjoittaessa soi taustalla Jonny Bron kanssa yhdessä tehty Tree Of Life. Tästä tulee mieleen, että sun tuotanto-otetta vois instrujuttujen osalta ainakin kuvailla sanalla "meditatiivinen". Olteko pohdiskelija/kelailija luonne muuten?
- Kai musta niin vois sanoo. Sille levylle yritettiin tehdä valmiita biisejä, jotka toimii instruina: oli ne sitten enemmän tai vähemmän diippiä tavaraa. Kyllä mulla paljon ajatuksia monen tuotoksen takana on, mutta sitä ei itse osaa sanoa kuinka paljon niistä tulee esiin muille..
Toinen puoli sun tuotannoista, esim. remixien kohdalla keskittyy hyvinki suorasukaiseen, raakaan streetrappiin. Miten kaikkiruokainen olet hiphopin/ylipäänsä musan kuuntelijana?
- Se on sitä tavaraa, mitä aina oon tehny ja tykänny kuunnella. Ei pelkästään mitään streetrappia, vaan yleisesti sellasta rehellistä ja hyvää meininkiä. Sen remix-levyn äänenlaatu menee nykyään kuunneltuna ehkä vähän liiankin katutason puolelle, mutta sillon se kuulosti osuvalta.
Mulle uppoo rapin lisäks erityisesti soul ja funk. Kai mä oon välillä vähän ns. puristikin, mutta en oo missään nimessä sen tyyppinen, että musiikin pitäis olla esimerkiks vanhaa ollakseen hyvää. Toisaalta en oo etsimässä sitä ”uusinta hiitteriäkään” tuolta Internetin syövereistä.
